keskiviikko 6. helmikuuta 2013

Pennusta metsästyskoira fra valp til jakthund

Tästä se lähtee...pienen pennun kouluttaminen uudessa ympäristössä


On huomattava pienen pennun oppivan uudessa kodissaan tapansa päivittäisten rutiinien myötä.
Oleellista on, että ympäristö on turvallinen ja pentu leimaantuu isäntäänsä voimakkaasti.
Kokemukseni mukaan nukkumien on tärkeätä. Pitää olla rauhallista unta riittävästi. Pienelle pennulle olen järjestänyt nukkumapaikan oman sänkyni viereen ns kuljetusboxiin niin, että se tarvittaessa näkee minut ja tarpeileen halutessaan herään sen ääntelyyn tai liikuskeluun. Pentua saattaa rauhoittaa myös käden laittaminen sen seuraksi boxiin.


Minulla ei ole ollut tapanani ottaa pentua tai isoa koiraa lainkaan sänkyyn. Sohvalle otan joskus pienen pennun makoilemaan rintani päälle. Läheisyys on tärkeätä.



Pennun pureskelun tarve suunnataan turvallisiin ja luvallisiin kohteisiin kuten siankorviin ja puruluihin.

...lisää tekstiä tulee lähiaikoina


Yllä olevassa kuvassa on pentu juuri tullut luokseni ja sylissä sitä pidetään paljon. Tämä "Hope"-pentu oli paria päivää vaille 10 viikkoa tullessaan ja isokokeinen. Syliin silti ja useasti.



Leikkiminen on tärkeätä pennun kehittymiselle. Kiltti ja leikkisä isompi koira käy kaveriksi, joka myös osaltaan opettaa talontavoille ja on pennun tukena ja turvana uudessa kodissa. Itsekin leikin pennun kanssa ja luon sitä sidettä, jota kaivataan myös metsästystilanteissa.

 

 

Yllä pentu on leikistä väsyneenä nukahtanut matolle TV:n eteen. Samalla se totuttelee pinessä melussa rauhallisesti lipäämään. Kuitenkin hiljaisuuttakin kaivataan nukkuessa. Lepo on tärkeätä.




Yllä isäntä kuin pentukin nauttivat toistensa läheisyydestä ja muodostavat sitä keskinäistä luottanmuksellista suhdettaan.

Ensimäiset maastoretket pentu tekee kasvattajan hoivissa. Alakuvassa Hope 7 viikkoisena.




Pieni pentu oppii kasvattajan luona paljon perusasioita, josta yksi on yhmisen läheisyys.
Kynsien leikkkaaminen ensimäisiä kertoja tapahtuu kasvattajan luona.






Kolmiviikkoisena hyvä kasvattaja aloittaa pentujen totuttamiseen autokyytiin.
Karvainen kori luo turvallisuuden tunnetta ja kaveri matkassa tekee koko hommasta helpomman.

.




Tästä se lähtee lintukoira kasvamaan. Narttupentu nisällä 2 pv vanhana.

 Tänään 19.3.2013 syntyneet pennut, sisko ja sen veli 10 min vanhoina.

 

Pennun hankinta

Tämän otsikon alle on tarkoitus pitemmällä ajanjaksolla kirjoittaa otsikkoon sopivaa asiaa satunnaisin väliajoin aina pala kerrallaan täydennellen. Kuviakin on jatkossa tarkoitus liittää. Kaikki aikanaan!

Prihan kennelissä ei ole Grete-rouva aloittanut juoksuaan, jotta astutusasteelle olisi päästy.
Nyt 8-vuotiaana ei enää Greteä pennuteta. Sikäli vahinko, sillä Suomessa ei ole montaakaan Greten tasoista metsästys-englanninsetteriä. Itselläni on oma käsitykseni siitä, minkälaiset minimivaatimukset jalostukseen käytettävälle nartulle tulisi asettaa.
Kennelliiton määräyksissä keskeistä on tervelonkkaisuus ja siinä kuvastuloksen raja-arvo on C.

Koirien terveys on luonnollisesti tärkeä asia jalostussuunnittelussa. Itse korostaisin myös käyttöominaisuuksia näin käyttökoirarodusta kun kuitenkin on kyse.
Valitettavan heikosti osataan tutkiskella koirien perinnöllisiä ominaisuuksia. Lonkkatulostenkin seuranta on pahasti ontuvaa, vaikka se nyt on niitä yksikertaisempia selvitettäviä asioita. Katsoin juuri erään Norjasta tuodun pennun taustoja. Jos sillä onkin emä ja isä lonkiltaan parasta A-luokaa, niin molemmilta puolilta löytyy useita E-lonkkaisia sukulaisia, joita tosin ei näy rekisteripaperissa. Ne ovat isovanhempien sisaruksia, joilla kuitenkin on vaikusta pennun perimään. Mielestäni tällaisella pennulla on kuitenkin huonolonkkaisuuden riski.
On sitten toisaalta olemassa sukulinjoja, joissa huonoja lonkkia ei tarvitse kauheasti pelätä. Kaikki lähisukulaiset laajemminkin tarkasteltuna ovat tervelonkkaisia.

Luin juuri Koiramme-lehdestä asiantuntija eläinlääkärin kommentit sokeutta aiheuttavan PRA-geenin periytyvyydestä ja geenitestistä. Hän ei pitänyt edes testejä kovin luotettavina. Silti toki PRA-tilanteen seuraaminen on paikallaan ja erityisesti johonkin on ryhdyttävä sokeiden koirien ilmestyessä johonkin sukulinjaan.
Toinen periytyvä sairaus on aivojen kautta vaikuttava CL, johonka erityisesti Ruotsissa kiinnitetään huomiota. Siinäkin geeni tulee periä sekä emän että isän puolelta, jotta koira sairastuisi.
Suomessa ei CL:ää ole ainakaan vielä otettu vakavampana uhkana.

Englannin setterien käyttöominaisuuksia minä pidän vakavan uhkan alaisina. Suomen pientä kantaa rasittaa suhteellisen suuri näyttely-/seurakoirien määrä. Toinen uhka on käyttölinjaisten kohdalla lipsuminen metsästyskokeissa toimimattomien koirien parittamiseen. Olen jostakin saanut sellaisenkin käsityksen, että koiranjalostuksessa kiinnitetään huomiota omistajan henkilöön ja siitokseen käytetään vähemmän toimivia yksilöitä. Mielestäni jalostustoiminnassa aina tavoitteet tulee asettaa korkealle, sillä tulokset eivät monestikaan nouse toivotulle tasolle. Ehdoton tinkimättömyys on onnistuneiden koirien salaisuus.
Tuontikoiria on meikäläisessä käyttölinjassakin suhteellisen runsaasti. Pennun tuontiin ryhtyvän on syytä muistaa edellä kertomani tinkimättömyyden periaate. Ulkomailta löytyy kyllä koiria. Jos hyviä, niin huonojakin. Nk itäblokin maista ei tiedossani ole yhtään onnistunutta käyttökoiran tuontia. Norja on se maa, jossa rotumme harrastaminen on suurta, mutta kyllä sieltäkin voi saada heikkoa koira-ainesta. Juuri hiljattain on ollut tarjolla perinnöllisiä sairauksia sisältäviä pentueita, joiden suvuissa metsästyominaisuudetkin ovat isännän vakuuttelujen varassa.
Itse olen norjalaisten järjestöjen NKK, NESK, VFFK jäsen ja olen tutustunut moneen sikäläiseen harrastajaan. Hiedän avullaan olen tähän asti onnistunut omien koirien hankinnassa ja pienimuotoisessa jalostustyössäni. Perustietoja saan netistä ja norjalaisesta Fuglehunden-lehdestä. Suomalaisen rotujärjestön netissä ja Ekipage-lehdessä julkaisemat koirien saavutuksia koskevat tiedot ovat puutteellisia eivätkä ole kaikilta osin paikkansa pitäviä koirien koetuloksien eikä kaikkien terveystietojenkaan osalta.
Viime vuosien aikana olen kiinnittänyt huomioni narttujen keskimääräistäkin heikompaan koemenestykseen. Uroksia on muutama kokeissa ajoittain palkintoja saavia, mutta niidenkin joukko on pieni. Erityisen hämmästynyt olen ollut muutamien koepalkittujen narttujen astutuksista kun käytetty uros on ollut täysi metsästyskokeiden nollien kerääjä. On huomattava, että tiettyjen kilpailujen sijoituksia en arvosta, jos sijoituksen on voitu saavuttaa pelkällä tyhjän kentän juoksemisella. Linnun löytäminen ja sen käsitteleminen ovat kokeissa keskeisintä koiran ominaisuuksia arvioitaessa.
Koemenestystä tarkasteltessa liian usein kiinnitetään huomiota johonkin yksittäiseen koetulokseen. Vasta useamman tuloksen perusteella on mahdollista vetää johtopäätöksiä koiran käyttöominaisuuksista. Verrattessa koiran koeosallistumisten määrää sen saavuttamien palkintosijojen määrään puhutaan palkitsemisprosentista. Omien tietojeni perusteella korkeimman nuorten- ja avoimenluokan palkitsemisprosentin suomalaisista englannin settereistä on saavuttanut Rex, jolla prosentti on 66. Suomalainen rotujärjestö on toistuvasti julkaissut puutteellisia ja virheellisiä tuloksia, joiden perusteella ei koirien saavutukset todenmukaisina selviä.
Minä kuulun siihen koiraharrastajien joukkoon, joka panee erityisen suurta painoarvoa nuorena saavutetuille koetuloksille koiran perinnöllisiä ominaisuuksia arvioitaessa. Vanhempi koira on voinut saavuttaa jonkin koepalkinnon pitkälti isännän kärsivällisen ja pitkäaikaisen koulutuksen ja suosiollisten koeolosuhteiden ansiosta.