Silloin 50-luvun alkupuolella sain ensimäisen oman koirani. Se oli englanninsetteri narttu Lili. Metsästys- ja koiraharrastukseni oli alkanut jo muttaman vuoden aikaisemmin ja esimerkiksi ensimäisen mtsästysreppuni sain 3-vuotiaana. Tärkein metsästyskaverini oli isoisä. Hänellä oli ssydänvaivoja, josta syystä oli hyväkin pitää pientä kaveria mukana metsäretkillä.
Lili tuli minulle kaveriksi ja kyllä siitä uskollinen ystävä tulikin. Metsälläkin Lili pääsi jonkin verran käymään. Kerran sain ammuttua saaliikseni riekon.
Lilille hankittiin astutusta varten Oulusta uroskoira, joka tuli postiautolla. Keskellä kirkonkylän peltoja Kuusamossa minä astutin Lilin. Saatiin iso ja hyvä pentue. Lili oli Kuusamon ensimäine englantilainen kanakoira.
Kuvassa harjoitellaan näyttelyyn. Kaverini Kalevi Kuusela pitää Liliä ja minä seison vieressä.
Det ble en liten artikkel i avisa denna uka. Det berettar om min es Lili som ble bra premiert i stor utstilling - for 60 år sen. Her i bilden håller min kompis Kalevi min Lili å jeg står vid sidan men i utstilling det var jo jeg som fikka vara haldler. Senare vi bestede en hannhund fra Oulu/Uleåborg er jeg para Lili son fikk en stor å fin valpkull.
Jeg har hatt Lili i min hjerte genom livet. Jo, jeg har varit lykkegris med mine hundar å fått flere fina kompisar å championhundar oxo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti